Uutta olohuoneessa osa 2

Flunssaista keskiviikkoa! Meillä tosiaan taas ollaan flunssassa. Itselläni ja ukkokullalla on vasta flunssan poikasta, mutta Viivi on ollut flunssassa sunnuntaista asti. Pari yötä onkin siksi mennyt melkeestään valvoessa. Toivottavasti flunssa helpottaa, koska huomenna pitäisi lähteä Viivin ja koiruuden kanssa viikonlopuksi vanhemmilleni, koska ukkokulta lähtee vähän reissailemaan. Kiva on lähteä, mutta pakkaaminen on niin inhottavaa puuhaa, kun kaikki mahdollinen pitäisi muistaa ottaa mukaan. Ja tavaroiden pakkaaminen ja niiden roudaaminen autoon ei tapahdukkaan ihan hetkessä. Sitä onkin tiedossa vielä tänä iltana...

Ai niin on ihan unohtunut hehkuttaa, että Viiville puhkesi ensimmäinen hammas vähän aikaa sitten! Kyllä sitä odotettiinkin! Pistin lähes kaiken mahdollisen poikkeavan käytöksen hampaan tulon piikkiin ja sieltähän se tuli. Taidetiin melkein hyppiä riemusta, kun huomattiin se... Saa sitä vähän innostua :) Viivi on myös alkanut konttaamaan, tai no, enemmänkin liukumaan taaksepäin konttausasennossa. Kyllä siitä vielä eteenpäinkin lähdetään ;)

No mutta, sitten vähän sisustelua. Vihdoin sain uudistetusta olohuoneestakin napsittua kuvia. Täytyy kyllä sanoa, että tykkään uudesta järjestyksestä kovin! Olohuone tuntui heti paljon isommalta ja mikä parasta, toisen sohvan myötä saatiin lisää löhöilytilaa.

Siirsimme siis tuon vanhan sohvan toiselle seinälle ja uusi sohva laitettiin ikkunan alle. Se on meidän Retun sohva nykyisin, koska se sotkee ja pilaa nuo selkätyynyt niin helposti. Niin kuin näkyy... Sohvan lisäksi tuo mustanruskea hylly, sohvan tyynynpäälliset ja säilytyslaatikot ja korit ovat Ikeasta ostettu viime reissulla. Hyllyssä oleva valaisin oli aikaisemmin ruokailuhuoneessa olleessa valkoisessa hyllyssä. Rottinkiarkku oli aikaisemmin jemmassa yläkerrassa ja nyt se löysi paikkansa sohvien välistä nurkasta. Ja ja ja, verhotangossa roikkuva valaisinhässäkkä löytyi Tokmannista. Tuommoista olen etsinyt jo pidemmän aikaa ja se tulikin vastaan ihan sattumalta.

Sitten vielä pari kuvaa, joista näkyy missä kaikki tavarat on säilössä ja telkun uusi paikka. Näin jossakin ohjelmassa rintamamiestalon, missä oli järjestys juuri tällainen ja siitähän se ajatus sitten lähti. Ja halusimme muutenkin lisää sitä löhöilytilaa. Ihmettelimmekin, miksi emme aikaisemmin olleet tätä tajunneet! Ongelmaksi kuitenkin tuli tuon seinän pituus, jossa televisio nyt on. Ei nimittäin meinannut löytyä millään mitään mikä mahtuisi siihen. Ja tuo olikin ainut mikä miellytti silmää ja mahtui juuri ja juuri siihen. Kalusteet ovat tosiaan sieltä Ikeasta ja ovat BESTÅ- sarjaa. Ovet ovat VASSBO nimisiä. Noi olivat kyllä täydellinen löytö, koska noita "runkoja" (mikä se oikea sana on?) oli monen kokoisia ja niihin sai itse valita ovet. Eli sai itse rakentaa mieluisen kokonaisuuden. Olisimme kuitenkin halunneet yhtenäisempi kokonaisuus siten, että oviaukon yläpuolellakin olisi ollut hyllyjä/kaappeja, mutta se ei onnistunut mitenkään.

Tajusin muuten tuossa äsken näitä kuvia katsellessa, että meillähän on suurin osa kalusteista ja muistakin tavaroista Ikeasta. Ooohhoh :D Meillähän on kuin jokin Ikea-koti. Noh, en voi ainakaan väittää ettenkö tykkäisi Ikeassa käydä ;) Ja sinne pitäisi taas kohta suunnata uuden sängyn ostoon! Nyt kuitenkin vielä sitä pakkailua, että pääsemme lähtemään heti aamusta liikenteeseen!

Uutta ruokailuhuoneessa osa 2

Niitä kuvia lupailin uusista jutuista meiltä ja tässä tuleekin nyt ensimmäiseksi kuva jos toinenkin ruokailuhuoneesta:

Huone käyttää nyt aika erilaiselta, kun se vitriini/lipastohässäkkä lähti ja seinälle tuli tumma hylly, joka on ostettu viime reissulla Ikeasta. Onhan tuo huone toisaalta aika orvon näköinen, mutta kuitenkin tykkään siitä nyt paljon enemmän. Siitä tuli jotenkin paljon selkeämpi ja rauhallisempi. Pöytääkin saa siirreltyä nyt paremmin miten päin vaan, kun on enemmän tilaa. Toistaiseksi se kuitenkin miellyttää silmää juuri noin päin. Penkkikin tosiaan sai lähteä, tai siis se siirrettiin kuistille.  Kukkapöytä on kirppislöytö. Noita valkoisia verhoja vieroksuin aluksi valkoista seinää vasten, mutta paremmat ne olikin kuin ne edelliset. Nyt tuntuu siltä, että ruokailuhuone on just sitä mitä olen aina halunnutkin! (onneksi mieli ei muutu kovin usein... )

Joku päivä sitten kuvia olohuoneesta, joka on muuttunut varmaan vielä enemmän kuin ruokailuhuone. Nyt kuitenkin äkkiä kone pois sylistä ja pää tyynyyn, päätä ja niskaa särkee niin kovasti, ettei tämä koneella olo ainakaan sitä paranna, auts!

Neuvolaa ja kuulumisia osa 2

Noniin, täällä jälleen.. Johan kyllä oli aikakin. Tässä välissä ollaan oltu kaikki taas flunssassa, on kalusteita kasailtu, sisusteltu ja siivoiltu. Ja erityisesti otettu rennosti. En tiedä mistä tämä laiskuus johtuu, syksystä vai mistä. Kun Viivin saa illalla nukkumaan, ei jaksa tehdä enää yhtään mitään! Ja päivisin Viivi nukkuu nykyisin yleensä vain puolituntia, välillä jopa tunninkin, ja silloin joko itse myös nukun tai siivoilen. Synnytyksen jälkeen hehkutin miten on taas virtaa, kun se väsymys oli raskauden aikana jotain ihan uskomatonta, mutta eipä ole virtaa enää. Ei sitten sitä vähääkään. Ehkä sitä virtaa vain olikin siksi niin paljon, kun olimme melkein viikon sairaalassa ja oli niin ihana päästä kotiin pienenä perheenä.

Ja sitten, kuten arvata saattoi, ei se laihdutusprojektikaan taas pitkin kestänyt. Ei vaan jaksa panostaa siihen. Väsyttää ja laiskottaa niin, etten saa itseäni liikkeelle. Mutta jos saisin, niin tämä väsymyskin varmaan helpottaisi... Kokeilin kuitenkin huvikseen taas farkkuja, joita käytin ennen raskautta ja kappas, kaikki mahtuivat jalkaan! Osa mahtuikin heti synnytyksen jälkeen, mutta osa ei mennyt reisistä ylöspäin. Joten, jotain on kuitenkin tapahtunut! Jes! Maha kuitenkin on ja pysyy... Oma vika.

Kerkesihän tuo meidän neiti täyttämään sen puolivuottakin jo! Oi voi... Syöttötuolissa ruokaillaan ja ruoka maistuu siitäkin. Maidon juonti ei vain oikein meinaa onnistua siinä vielä. Tai onnisuu, mutta neiti päättää aina jossakin vaiheessa ettei enää onnistukkaan. Mutta kyllä oli Viivi iloinen, kun pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan syöttötuolissa istumista! Ihanuutta :) Nokkamukiakin ollaan kokeiltu useita kertoja, mutta huutohan siitä vain tulee lopulta. Harjoittelua, harjoittelua... Edelleen kovasti Viivi yrittää eteenpäin mennä, mutta peruuttamalla liikutaan :) Konttausasentoon neiti nousee jo hyvin, mutta ei siinä vielä pitkään jaksa olla. Nyt myös ymmärrän sen, kun monesti on kuullut, että vessassakaan ei voi käydä rauhassa. On nimittäin Viivi aika kovasti äitin perään...

Meillä oli myös pieni ongelma, kun Viivi oksenteli välillä iltaisin ja niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin juuri silloin kun iskä nukutti neitiä. Ja sitä oksennusta tuli kaaressa, eli ei mitään pientä puklua. Kaikkea mahdollista kokeiltiin ja mietittiin mistä voisi johtua, mutta mikään ei auttanut eikä siis syytä keksitty/löydetty. Tätä kesti kolmisen viikkoa ja sitten se loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin. Mistä lie johtui... Itselläni on kuulemma ollut myös tuossa iässä samanlaista vaivaa. Pääasia kuitenkin, että oksentelu on loppunut. Mutta tästä kun päästiin, niin nyt on taas se vaihe, kun tutin perään itkeskellään tunnin välein öisin. Ja mie niin luulin, että Viivi nukkuu ikuisesti yöt hyvin. Höpöhöpö... 6kk neuvolassa kävimme parisen viikkoa sitten ja lopuksi vielä neidin mittoja: paino 8820g, pituus 66,9 cm ja päänympärys 43,5 cm.

 

"Mukava, tyytyväinen tyttö. Kasvu ok, painoa tullut hyvin. Kasvikset, lihat ja viljat käytössä. Heijasteet sammuneet. Esinettä seurailee. Omaa jokeltelua tulee. "

Nyt kun on vähän kuulumisia kerrottu, joku päivä napsin kuvia torpasta. Mutta nyt, kivaa perjantai illan jatkoa! :)

 

 

Ai mikä blogi?

Täällä vielä ollaan, vaikka hiljaista on taas pidellyt. Tämä äiti on niiin väsynyt, ettei ole jaksanut miettiä mitään kirjoitettavaa. Päivät menee Viivin kanssa touhutessa ja illalla ei jaksa enää muuta kuin heittäytyä sohvalle tai sitten viimosten voimien avulla pitää laittaa paikkoja vähän kuntoon. Eikä väsymykseen auta se, että kävimme Ikeassa ostamassa uusia huonekaluja ja vaihdoimme olohuoneen järjestystä. Voi tätä kaaosta! Kuvia uudesta järjestyksestä tulee siis hmmm, joskus. Tuntuu nimittäin nyt siltä, että menee ikuisuus ennen kuin kaikki tavarat löytävät taas paikkansa. Eipä tässä nyt muuta kerrottavaa ole, koska mitään muuta uutta meidän arkeen ei nyt kuulu. Ainii, paitsi se, että Viivi on oppinut kääntymään mahalta takaisin selälleen. Jeejee! :) Sitä kuitenkin harrastetaan vielä vain silloin tällöin, mutta kuitenkin.. Nyt on kuitenkin taas pakko edes yrittää jatkaa tavaroiden laittoa, koska Viivi on päikkäreillä. Jaksaa jaksaa!

Uutta olohuoneessa

Voi sadetta... Ilma on todella syksyinen ja oikeastaan odotan, että saa pukea lämpimiä villapaitoja päälle ja sandaalien sijaan saa käyttää kivoja saapikkaita. Koko alkuviikko ollaan oltu Viivin kanssa ihan vain kotona, kun ei tuonne sateeseen viitsi lähteä. Nyt onkin ollut aikaa napata jotakin kuvia olohuoneesta ja siellä olevista uusista jutuista. Niin kuin näkyy, jotakin harmaata on sinnekin tullut. Ennen en niinkään harmaasta välittänyt, mutta pikkuhiljaa on alkanut tehdä mieli tuoda sitäkin väriä meille. Ajattelinkin aloittaa parista tyynynpäällisestä, viltistä rahin päällä ja tuosta taljasta kiikkutuolissa. Itseasiassa tuo harmaa talja sopii minusta paljon paremmin kuin se valkoinen. Talja löytyi Ikeasta ja tuo uusi rahi ja viltti ovat Kodin Ykkösestä.

 

 

 

Olohuoneesta löytyy yksi nurkka, mikä on tuottanut koko ajan päänvaivaa. Tuntuu, ettei sinne oikein mikään sovi tai se ei näytä siellä hyvältä. Ennen sieltä löytyi lipasto, mutta se päätti sitten hajota. Vähän aikaa sen paikalla oli vain rottinkiarkku, mutta ei sekään oikein tuntunut sopivan sinne. Sitten löysin tuommoisen konsolipöydän ja noh, ei tuokaan oikein silmää miellytä. Mutta siinä se nyt on. Lisää ongelmia tuotti se, mitä pöydälle laittaisi. Aikani kun asiaa tuskailin, niin jotakin sinne keksin.  

 

Olimme myös ostamassa uutta sohvaa, koska nykyisen sohvan selkätyynyt ovat kokeneet kovia, kun koiruus on tykännyt röhnöttää niiden päällä. Ja sen kyllä huomaa... Molemmat kuitenkin tykkäämme kovin nykyisestä sohvasta muuten eikä oikein edes raaskittu ostaa uutta. Mietimme miten nykyisen sohvan selkätyynyt saisi taas kuntoon ja lopulta keksimme sen! Ostimme vaahtomuovipatjan, josta leikkelimme tyynyn muotoiset palat. Jotain täytettä ne vielä kaipasivat ja täytteeksi ne saivat untuvatäytteiset tyynyt. Kyllä hätä keinot keksii ;) Ja tadaa!

 

 

Sohva on kuin uusi ja halpaan hintaan. Tai ainakin halvempaan mitä uusi sohva olisi tullut maksamaan. Onneksi tuli kokeiltua tuotakin ideaa :)

 

Kyllästyn hyvin nopeasti kotimme sisustukseen ja taas tekisi mieli hankkia jotakin uutta. Tai en tiedä kyllästynkö, mutta mikään ei oikein tunnu kelpaavan. Jotenkin meillä on liian yksitoikkoista, tai jotain. Lehdissä ja netissä on niin kivoja mallihuoneita ja vaikka niistä kuin yrittäisi ideoita napata, niin ei. Nyt ainakin uusia tyynynpäällisiä kaipaisin ja sohvan päällisen voisi vaihteen vuoksi vaihtaa valkoiseen. Silloin kyllä pitäisi jotakin kehitellä istuinosaan, koska koiran karvat näkyvät muuten heti siinä. Jos Ikeaan pääsen taas lähiaikoina, niin sitten olohuoneessakin on ehkä jotakin kuvattavaakin ;)

 

Oho, kellokin on taas noin paljon! Nyt kone kiinni ja uneksimaan täydellisestä sisustuksesta :)

 

 

Neuvolaa ja kuulumisia

Viivi täytti viikko sitten viisi kuukautta ja pakko taas vain todeta, että miten aika voi mennä näin nopeasti?! Sitä on tullut toitotettua ihan jatkuvasti Viivin syntymän jälkeen ja tulen jatkossakin toitottamaan. Silti kuitenkin koko ajan odotan, että Viivi kasvaa. Varmaan siksi, koska odotan niitä hetkiä, kun Viivi on kädet ojossa ja sanoo hymy huulilla "äiti" <3. Ja pakko myöntää, että pieni paniikkikin meinasi iskeä äitiyslomasta. Enää neljä kuukautta jäljellä! Oi voi... Yritän koko ajan olla miettimättä, että mitäs kun se loppuu. Aikaisemmin pohdiskelinkin eri vaihtoehtoja, mutta ei jaksa murehtia asiaa koko aikaa. Aika näyttää.

Mutta nyt tähän hetkeen. Nykyään mahallaan viihdytään paljon paremmin ja mahalleen pitääkin päästä kääntymään koko ajan. Viivi sai uuden lelun, mikä on ollut kovassa käytössä.

Eteenpäinkin kovasti jo yritetään ja ehkä vähän eteenpäin on päästykin pienten voimahuutojen kanssa. Tutti saadaan laitettua suuhun hyvin jo itse, mutta sitä ei aina tiedä miten päin se siellä on. Päristeleminen ruoka suussa on myös oikein kivaa jonkun mielestä... Ei jotenkin osannut odottaa tai edes ajatella, mitä kaikkea Viivi oppii tässä ajassa. Odotin Viivin olevan se pieni nyytti pidemmän aikaa, mutta ei ole ei. Tästä päästääkin neuvolakäyntiin ja niihin Viivin tämän hetkisiin mittoihin: painoa on 7740g, pituutta 66cm ja päänympärys 42,5cm. Onhan neiti jo aikamoinen pötkö <3

"Upea tyttö. Kasvaa hyvin. Liha, riisi, kaura saa alkaa. Kaikki on kunnossa."

Reidet <3

Nyt on siis puuro ja liha aloitettu ja hyvin nekin näyttävät maistuvan. Tällä hetkellä Viivi syö päivän aikana pari kertaa sosetta ja illan suulla puuroa. Maitomäärät alkoivat olemaan iltaisin jotain ihan järkyttävää, että oli selvää antaa iltaisinkin muutakin kuin maitoa. Lupa saatiinkin antaa sosetta vaikka kuusikin kertaa päivässä ja edelleen kerralla niin paljon kuin vain syö. Ei nyt kuitenkaan ihan niin montaa kertaa anneta... Öisinkin nukutaan taas hyvin, kun iltaisin saa masun täyteen puurosta. Meillä oli hetken aikaa sellainen vaihe, että Viivi kävikin nukkumaan iltaisin vasta klo 23 aikoihin ja silti saatettiin herätä jo klo 5. Ei Viivin tapaista ollenkaan. Onneksi saatiin rytmiä muutettua ja nyt Viivi käy nukkumaan klo 20-22 välillä ja nukkuu putkeen yleensä 10-12 tuntia ja välillä meidän välissä vielä tunnin tai pari.

Lopuksi vielä äidin kuulumiset, niissä ei kyllä ole paljoa kerrottavaa. Meidän laihiskisakin oli ja meni ja ei ole varmaan vaikea arvata miten siinä kävi, kun en ole asiasta mitään maininnut. Laihdutus tosiaan alkoi hyvin ja kesti sen pari viikkoa, mutta siihen se sitten jäikin. Meillä kummallakaan ei vain ollut tarpeeksi intoa eikä itsekuria olla herkuttelematta kesän ja reissujen takia. Nyt kuitenkin intoa taas riittää ja todellakin yritän saada tuloksia aikaan (kunhan saan nämä loput juustonaksut mupellettua). Hitaasti, mutta varmasti...

Lapsi hoitoon, vai eikö sittenkään?

Kerroinkin jo aikaisemmin hieman ajatuksistani Viivin antamisesta hoitoon ja lukiessani asiasta muiden blogeista, teki mieli kirjoittaa lisää ajatuksia siitä. Ketään tietenkään loukkaamatta, koska tässä tulee vain minun mielipiteeni ja ajatuksiani asiasta :) Jokainen meistä toimii tavallaan ja tapoja on monia, se on tullut huomattua varsinkin tässä äitiyden aikana. Mutta tästä hoitoon antamisesta: toiset antavat lapsensa alusta asti hoitoon silloin tällöin, toiset hyvin usein ja toiset eivät ehkä ollenkaan. Toiset antavat hoitoon omasta tahdosta ja toiset pakostakin. Toiset eivät anna, koska eivät halua tai pysty. Nyt kuitenkin keskityn enemmänkin tähän hoitoon antamisesta omasta vapaasta tahdostaan.

Monelle äidille tulee varmaan joskus sellainen olo, että on jotenkin huono äiti, kun antaa pienen tai isommankin lapsensa hoitoon. Mitä pienempi lapsi, niin varmaan sitä herkemmin tällainen olo tulee. Varsinkin, jos olet yön erossa lapsestasi. Mutta miksi? Miksi se tekisi sinusta huonon äidin, jos annat esimerkiksi isovanhemmille lapsesi hoitoon joskus? Tai jos isä jää lapsen kanssa kotiin sinun ollessasi jossakin käymässä, vaikka kaupungilla tai salilla. Tietenkin vauva tarvitsee äitiään, mutta eihän lapsen saaminen tarkoita sitä, että äiti ei saisi enää käydä missään ilman pientään tai olla edes sitä pientä hetkeä yksin. Tärkeintähän on, että olet oikeasti läsnä ollessasi lapsesi  kanssa. Tilannehan voi olla se, että olet lapsesi kanssa, mutta et ole oikeasti läsnä. Onko se sitten hyvä? Jos jaksat olla läsnä paremmin, että olet välillä hetken omineen, niin mikäs siinä. Ja vaikka ei tuntuisikaan siltä, että nyt pitää saada olla hetki yksin, mutta olet silti, niin mitä sitten? Esimerkiksi minä käyn välillä kaupassa tai kaupungilla yksin, vaikka ei tuntuisikaan, että nyt tarvitsen hetken omaa aikaa. Mutta välillä myös tarvitsen sen. Jotkut taas eivät. Tai sitten heille riittää se, että saa touhuta kotona omien juttujen parissa vaikka lapsen päiväunien aikaan. Kyllä sekin minulle riittää.  En kuitenkaan tiedä miten kaipaisin omaa aikaa, jos ukkokullan työajat olisivat vähän erilaiset. Vai kaipaisinko ollenkaan. Luultavasti kyllä, me kaikki kun olemme erilaisia.

Jotkut varmasti kauhistelivat sitä, kun Viivi oli pari päivää reissussa ukkokultani kanssa. Ukkokullan ehdottaessa asiaa ensimmäisen kerran, taisi vastaukseni olla ehdoton EI. Oletko tosissasi? Ette muuten lähde! Sitten mietin, että lähden mukaan, koska enhän voi jättää Viiviä. Täh, miksi en voisi antaa heidän lähteä kahdestaan reissuun?! Ja mukana on vielä muitakin tuttuja sukulaisia. Ihan yhtälailla Viivi on ukkokullankin lapsi ja yhtälailla hän saa viettää Viivin kanssa aikaa. Myös ilman minua. Ja tämähän on sen takia mahdollistakin, koska en imetä (ja siitäkös se huono-äiti olo vaan kasvaa). Itse vietän Viivin kanssa aikaa päivät pitkät, joten miksi en voisi ollakin pari päivää ihan yksin. Voinhan minä, ja olinhan minä. Selvähän se oli, että kova ikävä siinä tulee, mutta en kuitenkaan ikäävänkään takia voinut pakottaa heitä jäämään kotiin, koska ukkokulta todella nautti lähteä Viivin kanssa. Ja ihanaa, että hänkin tuntee noin. Kun kerran yksin olin, piti siitä osata ottaa kaikki irti. Ja se riittikin, että oikeasti sai vain olla ja möllöttää hiljaisuudessa. Ja kyllä, nautin myös siitä, vaikka aluksi se oli todella vaikeaa. Mietin, että enhän minä voi nauttia, että olen yksin kotona. Ei hyvä äiti tee niin! Sitten tajusin, etten oikeasti voi koko ajan moittia itseäni siitä ja yhtä hyvä Viivin olla isänsäkin kanssa. Samoin, jos Viivi on jonkin illan tai yön isovanhemmilla hoidossa, moitin itseäni siitä. He kuitenkin nauttivat siitä, niin miksi Viivi ei voisi olla heillä hoidossa joskus? Ja tiedän, että Viivillä on silloinkin kaikki hyvin. Tällä tavalla olemme saaneet ukkokullan kanssa käydä kahdestaan jossakin ja pari kertaa jopa nukkuakin niin pitkään kuin nukuttaa. En sano, että välttämättä tarvitsisimme sitä, mutta ei se kyllä pahaakaan tee, jos kerran sellainen mahdollisuus meille annetaan. Ja olen valmis äidiksi, vaikka en olekaan lapseni vierellä 24/7. Silti hän kaikkein tärkeintä.

Ollessani sen pari päivää yksin kotona mietin monen monta kertaa, miten tyhjältä koti tuntui ilman Viiviä ja miten kaipasin häntä. En osaa enää edes kuvitella minkälaista olisi olla ilman pientä neitiämme. Nautin Viivin kanssa olemisesta, onhan hän oma pieni tyttömme. Kaikkein eniten kuitenkin nautin siitä, kun olemme kaikki kolme yhdessä. Olimme sitten kotona tai jossakin muualla, kuten viime viikonloppuna siellä "häämatkalla". Minusta on kuitenkin ihan hyvä, että Viivi ei ole koko ajan pelkästään minun kanssani, vaikka hän onkin vielä noin pieni. Viivi tarvitsee minua, mutta hän tarvitsee myös muita hänen elämäänsä kuuluvia ihmisiä. Vaikkakin mietin vähän väliä, onkohan Viivillä kaikki varmasti hyvin ja mitenhän hän pärjää ilman minua. Ja se tunne on mitä ihanin, kun Viivi on ollut hoidossa tai olet käynyt yksin vaan siellä kaupassa ja näet hänet taas! Oma pieni rinsessa <3 Varsinkin silloin, kun ukkokulta ja Viivi tulivat reissusta kotiin, tunne oli jotakin ihan uskomatonta. Miten voikin kaivata jotakin niin kovasti.

Mieltäni helpottaa se, kun tiedän etten ole ainut äiti, joka antaa lapsensa hoitoon. En todellakaan. Tämä tapa on meille hyvä ja tiedän, että Viivilläkin on hyvä olla :) On pahempiakin asioita, kun lapsensa antaminen silloin tällöin hoitoon. Jokaisella on syynsä ja jokainen toimii tavalla, joka on parhaaksi itselleen ja lapselleen. Enkä ainakaan itse jaksa koko ajan tuntea huonoa omaatuntoa jostakin asiasta. Äitiys ei ole kilpailu. Sinä olet kuitenkin paras mahdollinen äiti lapsellesi olemalla oikeasti läsnä <3